“Olen itse kokenut, että ison osan yleistiedosta ja henkisestä pääomasta olen saanut nimenomaan lukioajoilta”, pohtii elokuvaohjaajaksi opiskeleva Aurora Saarikorpi.
Mitä teet ja missä olet nykyisin?
Opiskelen Turun Taideakatemiassa elokuvaa. Olen painottunut ohjaamiseen ja käsikirjoittamiseen. Ohjasin jokin aika sitten ensimmäisen lyhytelokuvani, ja nyt uusi käsikirjoitukseni valittiin jatkoon tuotantoon ja pääsen keväällä ohjaamaan toisen lyhytelokuvani.
Vapaa-ajallani olen kirjoittanut ensimmäistä pitkää elokuvaani, skeitannut, tehnyt videoita, ollut mukana muiden tuotannoissa ja sen sellaista. Aikaa, energiaa ja sielu menee oikeastaan suurimmilta osin tuotantoihin, mutta rakastan sitä.
Miten päädyit valitsemaan nykyisen opintoalasi?
Päätin 14-vuotiaana, että minusta tulee elokuvaohjaaja.
Läksin heti lukion jälkeen Etelä-Koreaan asumaan kaverini kanssa ja hölmö huomasin siellä ollessani, että en voisi hakea korkeakouluun, sillä en ollut Suomessa pääsykokeiden aikaan. Aaltoon ehdin laittaa hakemuksen ja tein sitä varten lyhytelokuvankin parin lukiokaverin avustuksella, mutta en päässyt valitettavasti sisään. Aloitinkin sitten opinnot Helsinki Design Schoolissa elokuvalinjalla ja tapasin mahtavia elokuva-alan ihmisiä. Sen jälkeen hain Taideakatemiaan ja pääsin sisään.
Minkälaisia muistoja lukioajoista on sinulle jäänyt? Entä juuri Karjaan lukiosta?
Muistelisin, että ensimmäiset puoli vuotta olivat aika hankalia, sillä henkisesti en ollut niin hyvässä kunnossa. Kuitenkin pääsin jaloilleni ja tapasin aivan ihania ihmisiä ja lukion aikana muodostui kiva kaveriporukka, jonka kanssa kävimme välitunneilla skedeemässä tai pelaamassa korista.
Ai juu! Ja muistan shakkiturnaukset joihin haastoin Miikan, mutta hävisin tottakai joka kerta. Ei pitäisi kai lähteä soitellen sotaan. Perustimme myös lukion lopulla filosofiakerhon, joka on näinäkin päivinä ollut vielä toiminnassa (shout out Kirsille).
Karjaan lukio on sen verran pieni koulu, että siellä oppii tuntemaan kaikki, joka on sen yksi parhaimmista puolista. Opettajilta saa enemmän huomiota kuin isommissa kouluissa. Koulun sijaintikin on aika hyvä. On juna- ja bussiasema ihan vieressä ja kauppaan pääsee hakemaan energiajuomaa tai kahvia välitunnilla, jos kävelee hieman ripeämpää tahtia.
Jos aloittaisit lukio-opinnot nyt, minkä neuvon antaisit itsellesi?
Lukiolaiset ovat vähän haastavassa tilanteessa siinä mielessä, että tuntuu kuin pitäisi tietää mitä haluaa tehdä, jotta voisi valita oikeita aineita. Mietitte varmasti, että mihin yliopistoon tai korkeakouluun milläkin oppiaineilla pääsee ja milläkin arvosanoilla.
Onneksi niitä valintoja voi muuttaa lukion aikana ja sitä ei myöskään tarvitse käydä kolmeen vuoteen! Lukion voi käydä vaikka kolmeen ja puoleen tai neljään, jos huvittaa. Tai jos automekaanikon ammatti alkaa kummasti houkutella keskellä polynomifunktioiden tai binomijakauman tuntia, niin amikseen on mahdollista vaihtaa.
Mitä terveisiä lähettäisit lukio-opintoja miettivälle 9.-luokkalaiselle?
Suosittelen lukiota, on näin aikaa miettiä tulevaisuutta. Olen itse kokenut, että ison osan yleistiedosta ja henkisestä pääomasta olen saanut nimenomaan lukioajoilta. Eli toisin sanoen: jos haluat tuntea itsesi fiksuksi ja päästä pätemään joku päivä kapakassa, niin käy lukio.
Toisaalta minulla on paljon kavereita, jotka ovat käyneet ammattikoulun ja monille sekin on ollut oikea päätös. Uskallan väittää, ettei vääriä päätöksiä ole. Nekin polut johtavat aina jonnekin.
Lue myös
