Raaseporin kaupungin nimikkojoki saa alkunsa Salpausselän harjulta Karjaalta ja se kulkee Lepinjärveltä Snappertunan ikiaikaisten kulttuurimaisemien läpi Landbofjärdenille ohittaen matkallaan mm. Raaseporin linnanrauniot. Landbofjärden kuuluu Barösundin merialueeseen. Raaseporinjoen osuuksia tunnetaan myös nimillä Kungsån ja Finbyån.
Raaseporinjoki on vesistötyypiltään pieni savimaiden joki. Järviä on latvan Lepinjärven lisäksi joen sivu-uomissa. Sivu-uomista suurimmat ovat Duschbäcken, Grabbackabäcken, Kvarnbäcken (tai Simonsbäcken) sekä Idbäcken. Joen ekologinen tila on välttävä. Barösundin merialue on rehevöitynyt ja ekologinen tila on poikkeuksellisen heikko, suorastaan huono. Aiemmin merialue on ollut mm. tärkeää hauen ja kuhan poikastuotantoaluetta, mutta kalakannat ovat kokeneet romahduksen viime vuosikymmeninä. Myös joen aiemmin runsas rapukanta vaikuttaa kadonneen.
Raaseporinjoen mukana merialueelle kulkeutuu jopa 4000 kiloa fosforia vuosittain ja joki on näin ollen merkittävä merialueen kuormittaja. Joki on pituudeltaan 13,5 km ja sen valuma-alue on 68 km². Joen sivu-uomat tuovat vettä osittain Inkoon puolelta asti. Pudotuskorkeus Lepinjärven ja Landbofjärdenin välillä on vain 5,3 m. Kuormituksesta noin 70 % tulee peltoviljelystä. Pääuoman pellot kärsivät tulvista, jotka vaikeuttavat viljelyä ja vievät pelloilta ravinteita ja maa-ainesta vesistöön.
Tietoa joen vedenlaadusta ja sen eliöstöstä on kertynyt vuosien mittaan harmillisen vähän, mikä vaikeuttaa mm. erilaisten vesienhoitotoimien toteuttamista ja kohdentamista. Raaseporinjoki-hankkeessa seurataan vedenlaatua tihennetyllä näytteenotolla sekä kahdella automaattisella vedenlaatumittarilla. Lisäksi hankkeen vesienhallintatyöpaketissa on mitattu joen pituusprofiili ja pohjanmuoto.
Hankkeen yhteydessä on joen ekologisista olosuhteista saatu selville mm. että
- Raaseporinjoen pääuoman rapukanta on heikossa tilassa. Koeravustuksessa elokuussa 2019 ei saatu lainkaan rapuja. Uomasta on vaikea löytää ravulle soveltuvia paikkoja, sillä kasvillisuus on tiheää ja veden syvyys vain 50 cm. Pohjan laatu ei myöskään ole ravulle suosiollista, vaan pehmeää ja savista. Rapu suosii kivikkoista ja kiinteää pohjaa. Ravun häviämisen syy voi olla puutteellisten elinympäristöjen lisäksi rapurutossa ja vesistön happamuudessa. Sivu-uomien rapukannoista hankkeella ei ole vielä tietoa. Lue raportti koeravustuksesta.
- Pääuomassa ei myöskään esiinny nykyisin kalataloudellisesti merkittäviä lajeja. Koekalastuksissa syyskuussa 2019 saatiin pieniä määriä ahventa, kiiskeä ja kolmipiikkiä. Lue raportti koekalastuksesta.
- Pääuoma ei ole miltään jaksoltaan luonnontilassa. Raaseporinjoki kuuluu luontotyyppien uhanalaisuusluokittelussa luontotyyppiin savimaiden purot ja pikkujoet. Tällaisen luontotyypin luonnehdintaan kuuluu uoman eroosioherkkyys ja voimakas mutkittelevuus. Lisäksi rantojen eroosio haittaa rantakasvillisuuden kehittymistä ja luonnontilaisessa uomassa on runsaasti sinne kaatunutta lehtipuuvaltaista puuainesta. Tulva-alueiden kasvillisuus on rehevää. Raaseporinjoki on laajalti suoristettu, mutkia tai luontaisia tulvaniittyjä ei esiinny. Uomassa ja sen reunoilla kasvaa heinävartista kasvustoa, mm. osmankäämiä, järviruokoa ja ruokohelpeä. Maastokartoituksessa heinäkuussa 2019 ei tavattu yhtään harvinaista, silmälläpidettävää tai uhanalaista putkilokasvilajia. Vieraslajeista tavattiin jättipalsamin, vesiruton ja isosorsimon esiintymiä. Lue luonnontilaisuus- ja kasvillisuusselvitys.
- Suursimpukkakartoituksessa toukokuussa 2019 havaittiin paikoin runsas pikkujärvisimpukkakanta sekä hieman isojärvisimpukkaa. Sen sijaan jokisimpukoita ei löytynyt, ei myöskään uhanalaisuusluokaltaan vaarantunutta ja muita jokisimpukoita vaativampaa vuollejokisimpukkaa. Ekologiselta kannalta todennäköisimmät syyt vuollejokisimpukan puuttumiseen liittyvät kiinteän sora- ja/tai hiekkapohjan puuttumiseen, hitaaseen virtaukseen, suureen kasvillisuuden määrään, irtoaineksen suureen määrään ja veden määrän suuriin vaihteluihin. Lue raportti suursimpukoiden sukellusselvityksestä.
- Raaseporinjoen keskivaiheilla on Huskvarnträsk, vanha järvikuivio, jolla on linnustollista arvoa muutonaikaisena levähdyskohteena kevättulvien aikaan. Avovesialueiden puuttuessa pesivien vesilintujen määrät ovat kuitenkin nykyisellään vaatimattomat.
