“Lopulta lukio, niin kuin muutkin oppilaitokset, antaa vain työkalut elämälle, työ ja elämä opettavat matkan varrella käyttämään noita työkaluja”, sanoo kotieläinjalostuksen opiskelija, Karjaan lukion alumni Mirva Härkänen.
Mitä teet ja missä olet nykyisin?
Viimeistelen kotieläinjalostuksen maisteritutkintoa Helsingin yliopistolla sekä olen kokopäivätyössä omalla alallani. Teen myös vapaa-ajallani paljon töitä uhanalaisten kotieläinrotujen eteen ja olen perustajajäsenenä suomenkarjan omalle yhdistykselle, jonka tarkoituksena on turvata kolmen suomalaisen nautarodun olemassaolo.
Miten päädyit valitsemaan nykyisen opintoalasi?
En koskaan nähnyt itseäni opiskelemassa lukiossa saati yliopistossa. Hainkin omaa alaani todella pitkälle yläasteelle asti. Kävin kaikki taidealat yksi kerrallaan läpi löytämättä sitä omaa alaa, mistä uskoin nauttivani työnä. Kun oikeasti tuli aika tehdä päätöksiä, mihin hakea ja mitä opiskella, löysin puolivahingossa nyt opiskelemani korkeakoulututkinnon ja se vain loksahti paikalleen. Suorin ja nopein reitti oli lukion kautta yliopistoon, joten sen tien valitsin. Tie ei ollut helppo, sen voin sanoa, mutta en kadu valintaa yhtään.
Minkälaisia muistoja sinulle on jäänyt lukio-ajastasi? Entä juuri Karjaan lukiosta?
Ne perinteiset Wanhat ja penkkarit! Mutta nuo nyt suurin osa muistaa pitkään. En osallistunut lukioaikoina ekskursioille, mutta siitä huolimatta lukioajoilta jäi paljon hyvää taskuun ja sellaista, mitä kannan koko elämän mukanani.
Olin myös varsin tyytyväinen Karjaan lukioon, pidin ilmapiiristä ja siitä että opettajat olivat tuttuja. Tukea sai aina kun sitä tarvitsi, ja lukion pienemmän koon vuoksi pystyi vaikuttamaan siihen, millainen kokemus lukio oli.
Jos aloittaisit lukio-opinnot nyt, minkä neuvon antaisit itsellesi?
Lukioaika tai päättötodistus ei määritä koko elämää, joten sen vuoksi ei kannata palaa loppuun. Nauttii siitä mitä tekee, ja lopulta elämä vie tavalla tai toisella sinne, minne on mennäkseen. Suunnitelmat muuttuvat aina, eikä elämää pysty suunnittelemaan, vaikka kuinka haluaisi ja yrittäisi. Lopulta lukio, niin kuin muutkin oppilaitokset, antavat vain työkalut elämälle, työ ja elämä opettavat matkan varrella käyttämään noita työkaluja.
Mitä terveisiä lähettäisit lukio-opintoja miettivälle 9.-luokkalaiselle?
Lukio avaa ovia joka suuntaan, kurssit kannattaa valita omien mielenkiintojen pohjalta eikä tarvitse olla kympin oppilas, jotta pärjää. Näin keskinkertaisena opiskelijana, jolla on vielä lukihäiriö, voin sanoa että elämässä pääsee pitkälle pelkällä sinnikkyydellä.
Lue myös
